ANSKU PRAECOMISTA - MÄ MITÄÄ VIESTINTÄÄ TARTTE...

Viestintä on helppoa. Minä siihen mitään koulutusta tarvitse, sanoo yksi jos toinen. Kyllä aikuinen tietää automaattisesti, miten toimia ja asiansa esittää.  Miksi sitten asiat menevät vikaan palaveripöydässä oman porukankin kesken?

Palaveripöydässä istuu entuudestaan tuttuja, mutta hyvin erilaisia persoonia, joista jokainen on omanlaisensa. On pomoja ja alaisia, nuorempia ja vanhempia, sähäköitä ja harkitsevia, haastajia ja sovittelijoita, ihmisläheisiä ja työkeskeisiä, virkeitä ja väsyneitä, innovaattoreita ja entiseen tyytyväisiä. Rooleiltaan ja ennen muuta reaktiotyyleiltään hyvinkin erilaisia heppuja. Listaa voisi jatkaa hamaan tappiin asti. Jokainen heistä katsoo maailmaa omien lasiensa läpi. Jokainen tulkitsee asiasi ja miten sen viestit omalla tavallaan. Tälle et voi mitään, vaikka päälläsi seisoisit.

Se, että sinun viestisi tulkitaan, on viestinnän ymmärryksen ydin. Me emme saa koskaan sanomaamme perille 100-prosenttisella tarkkuudella toisen ymmärrykseen siten, millaisena me sen haluaisimme. Niin, osaamme kyllä viestiä, mutta yleensä omasta perspektiivistämme. Minä kerron asiat, miten minusta tuntuu – ja piste. Mitä sitä enempää miettimään, sanoi taas eräs yhteistyöhaluton.

Nää on niitä myyntitykkien hapatuksia, mutta enhän mä ole myyjä! Näin ajatellessasi kärryt kupsahtavat ojaan. Olethan! Olet oman mielipiteesi myyjä. Jos et ota huomioon sitä, kenelle asiasi kerrot, epäonnistuminen vaanii nurkan takana. Tällaiset ihmiset syyttävät aina toisia, kun ne eivät ymmärtäneet mun pointtia.

Jos haluat kertoa viestin työkaverille, joka arvostaa analyyttisyyttä, on pikkutarkka, hillitty ja tekee päätöksensä varsin hitaasti, mikset toimisi samoin? Argumentoi silloin huolellisesti, hoputtamatta, hyökkäämättä. Anna hänelle aikaa vakuuttua ehdotuksestasi, jotka perustuvat tarkistettuihin faktoihisi.

Jos taas kuulijasi on päätöksissään nopea, ronskikin, sinunkin on hyvä pyrkiä samanlaisuuteen. Kerro asiasi suoraan, selkeästi. Tuo mielipiteesi esille suoraviivaisesti. Voit antaa (sinulle) sopivia vaihtoehtoja, joista päätös saadaan aikaan ilman jaarituksia. Joskus on hyvä antaa toisen päättää! Mutta antamistasi vaihtoehdoista. Win-win.

Jos koet työystäväsi ihmisläheiseksi ja huomaavaiseksi, ehkä vaatimattomaksikin, älä reuhaa, älä dominoi. Anna hänelle aikaa sulattaa sanomasi ja kasvata luottamusta. Kuuntele häntä erityisen tarkkaan. Vain näin saat häneen yhteistyömoodin päälle.

Sitten on meitä bailaajia. Elämässä ja työssäkin on tärkeintä hyvä meininki. Päätöksenteko ja mielipiteet syntyvät sosiaalisen kontekstin pohjalle. Silloin on lupa olla reipas, iloinen, jopa hauska. Kun kuvailet asiaasi, maalaa keskustelunne kankaalle hyvä tunnelma ja tulema. Miltä se tuntuu, näyttää, maistuu ja tuoksuu. Tähän on helppo sanoa: kyllä.

Ja sitten kaiken viestinnällisen analysoinnin romahdus: koti. Jos siipalle yrittää viestittää sanattomasti arkiaskareista, ei taatusti mene jakeluun. Siksi pölyimurin letku saattaa maata olohuoneen lattialla useitakin päiviä. Viestinnän kohde hyppää kepeästi sen yli lukuisia kertoja huomaamatta hienovaraista vinkkiäni, eikä edes letkua. Jatkan vihjailevaa sävyäni, että onpas lattialla roskia, ei vieläkään reaktiota. Jos sitten asiasta sanoo, on se motkottamista. Voi huoh, miten asia pitäisi ilmaista? Olisiko aika ottaa oppia omista teksteistä...